Paljon on tapahtunut tämän kevään aikana, eikä mitään iloisia juttuja. Suru on puserossa ollut monet illat ja vieläkin se hiipii meille aina silloin tällöin. Menetin vasta rakkaan ystäväni aivan yllättäen ja mieheni isä makaa sairaalassa massiivisen aivoverenvuodon seurauksena. Kovasti toivotaan, ettei menetetä häntäkin, elämme sen asian kanssa päivä kerrallaan.

Tämä siis on syynä blogini hiljaisuuteen, ei ole vain ollut voimia näiden koettelemuksien ja töiden jälkeen. Yritän olla taas ahkerampi kirjoittelemaan. Sny- jututkin ovat jääneet aina viime tinkaan, olen siitäkin pahoillani. Yrittäkää ymmärtää. Yövuoro menossa, siksi kirjoittelen tähän aikaan...